Ensimmäinen viikko Zanzibarilla takana ja mitenkähän sitä nyt kuvailisi...hyvin vaihtelevilla fiiliksillä on menty! Arjen koittaessa alko kaikki vastoinkäymiset, katukeittiöstä hankittu lievä ruokamyrkytys ja ongelmat projektien kanssa. Eihän meille meinannu löytyä minkäänlaista projektia, meille oltiin lupailtu vaikka sun mitä, mutta täällä kukaan ei tienny asioista yhtään mitään. Lopulta selvis, että vaihtoehtona oli vaan koulu ja opettaminen. Siitähän meistä ei kumpikaan innostunu, sillä Suski oli ollu jo Moshissa koulussa ja Jonna ei muuten vaan ollu innostunu ajatuksesta. Monen mutkan kautta molemmat sit päädyttiin sairaalaan. Suski labraa ja Jonna synnärille, mutta sekään ei ihan ottanu tuulta purjeisiin. Ekalle viikolle kerty siis vaan kaks työpäivää :)
Sairaala on suhteellisen pieni, yksityinen, melko siisti ja hyvätasonen. Labrassa on sairaalan kokoon nähden todella laaja tutkimusvalikoima! Siellä tehdään useita erilaisia mikrobiologian tutkimuksia (malaria, tuberkuloosi, parasiittit yms), hematologiaa, veriryhmiä, peruskemian tutkimuksia (elektrolyytit, tulehdusarvot, maksa- ja munuaistutkimuksia...), hormonimäärityksiä, HIV- ja hepatiittitestejä ja mitähän vielä, jotain varmasti jää unohduksiin :) Käytettävät menetelmät ei välttämättä oo ihan viimistä huutoo, mutta hyvin täällä niillä tullaan toimeen. Kontrollien käyttöähän täällä ei juurikaan tunneta. Salmonella pikatestin yhteydessä oon kerran nähny kontrollin olevan mukana ja kun asiasta kyselin, vastaukseks sain että muutaman kerran vuodessa tulee ulkoisia laaduntarkkailunäytteitä, joista ovat pääasiassa selvinneet hyvin...Että näinkin tämän asian voi näköjään hoitaa :) Pitäskö ehottaa Suomessa samanlaista käytäntöö? :D
Näytteet otetaan täällä ruiskuihin, niinkun vähän etukäteen jo arvasinkin. Tähän asiaan pääsen ilmeisesti ens viikolla tutustumaan vähän tarkemmin. Henkilökunta labrassa on todella mukavaa ja kehitysmyönteistä. Hirveän kiinnostuneina kyselevät miten Suomessa tehdään ja kuinka siellä toimitaan, miten paljon mitäkin testejä tehdään. Ovat ehkä jopa vähän ihmeissään siitä, miten paljon me oikeasti ollaankaan kehityksessä edellä. Mutta ensimmäisen viikon perusteella odotan innolla tulevia viikkoja, aivan loistava tilaisuus päästä näkemään miten eritavalla asioita pystyykään tekemään. Lupasivat myös ettiä mulla erilaisia positiivisia malarialaseja, pääsee niistäkin samalla oppimaan vähän lisää :) Kuvia labrasta postailen vähän myöhemmin, kunhan ensin saan aikaseks otettua muutaman. (Suski)
Minun työkuviot ei ottanut tosiaankaan tuulta purjeisiin täällä Zanzibarilla. Tällä viikolla en päässyt tekemään ollenkaan töitä. Alku viikko meni selvitellessä, että mitähän projekteja täällä mahdollisesti olisi tarjolla. Molemmat päädyttiin siis Al-Rahman sairaalaan, jossa minä olin jopa yhtenä päivänä kaksi tuntia :D Synnytysosastolle päädyin, ja siellä sitten selvisikin hoitajille, että en ole koskaan työskennellyt synnärillä enkä ole ammatiltani kätilö. Vaikka monta kertaa olen kertonut, että olen sairaanhoitaja enkä kätilö, niin jotenkin nämä kaksi ammattia vain sekoitetaan täällä. Ehkä väärinkäsityksen saa aikaiseksi se, että olen kertonut työskenteleväni Suomessa keskosten parissa. No, jokatapauksessa hoitajat synnärillä olivat sitä mieltä, että mun kannattaisi jutella ylilääkärin kanssa mikä olisi mulle parempi paikka työskennellä. Siitähän sitten rumba alkoi, ja torstaipäivä menikin sitten istuskellessa eri toimistoissa. Ajatus oli, että olisin mennyt valtion sairaalaan, jossa on ihan erillinen keskososasto, mutta sekään ei sitten onnistunut. Valtion sairaalaan on jotenkin hankalampi täällä päästä, kauhee paperisota ja he eivät innostuneet siitä, että työskentelisin sairaalassa vain alle kuukauden. Kaiken tämän säädön jälkeen ei kuitenkaan jäänyt muuta vaihtoehtoa, kun mennä maanantaina takaisin Al-Rahman sairaalaan ja keskustelemaan jälleen kerran ylilääkärin kanssa missä voisin työskennellä. Tällä viikolla on meinannu mennä jopa hermo tän säätämisen kanssa :D Jännityksellä odotan mitä ensi viikko tuo tullessaan.... (Jonna)
Hyvinkin raskaan työviikon päätteeksi aateltiin lähtee viettämään mukava lauantaipäivä saaren itäpuolelle, josta pitäisi löytyä ihanat, pitkät valkeahiekkaiset rannat. Napattiin Stone Townista paikallinen bussi, dala-dala, ja matkattiin melkein kaksi tuntia täpötäydessä "bussissa". Dala-daloja on kahdenlaisia: Toyota Hiace-minibusseja tai lava-autoja, joiden lavaosa on katettu ja penkit rakennettu laidoille. Kaikki varmaan voi arvata kumpi versio meille sattui :) Matkalla riitti jännitystä, läheltä piti tilanne toisen dala-dala kanssa, jonka seurauksena kuskit joutu pitkään poliisipuhutteluun. Kaiken vaivannäön päätteeksi ranta osottautui pieneksi pettymykseksi. Rauhallinen se oli ja ranta jatkui silminkantamattomiin, mutta rannan likaisuus häiritsi vähän fiilistä. Pieni lisäongelmakin tuli matkaan, ei meinattu osata sieltä takasin kotiin. Onneks ollaan rahanaisia ja päästiin taksilla kotiin :D
