Jambo!

Tasan viikko sitten saavuttiin Moshiin :) Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu, että aikaa olisi menny jo paljon enemmän! Aika varmaan kulkee täällä eritahtia kun Suomessa. Täällä mzungu-talolla(mzungu=valkoinen) on ollut tämä viikko tosi rauhallista. Viimein alkaa vähän jo "kotiutumaan", paikat ja ihmiset tullu tutuiks. Tavattiinpa täällä talolla yks suomalainenkin tyttö :)

Tämän viikon ohjelmaan on kuulunut molemmilla vapaaehtoistyöprojektit, aamupäivisin Jonnalla St. Josephin sairaalassa synnytysosastolla ja Suskilla Khuba Nursery schoolissa. Iltapäivät ollaan vietetty Swiwscon orpokodissa. Orpokoti on ulkomaalaisten tukema, pieni, kodinomainen paikka, jossa on noin 30 lasta iältään 6-20. Kaikkien lasten taustat ovat erilaiset, osalla ei ole kumpaakaan vanhempaa, osa tulee yksinhuoltaja perheistä, kaikki ovat kuitenkin erittäin köyhistä oloista. Suurin osa lapsista käy tällä hetkellä koulua osa odottaa vielä sponsoria, jotta koulunkäynti olisi mahdollista. Molemmille orpokoti oli positiivinen yllätys, oltiin varauduttu näkemään todella laitosmainen, likainen, huonotasoinen talo, jossa orvot asuvat. Swiwscon orpokoti on kuitenkin yllättävän siisti ja mukava paikka lapsille. Lapsien kanssa ollaan leikitty, pelattu jalkapalloa ja luettu kirjoja englanniksi. Orpokodilla ollessa on fiilis, että meistä oikeesti on ollut hyötyä ja apua lasten kanssa, lapset ovat selvästi tykänneet ja ilahtuneet läsnöolostamme. Tämä fiilis ei valitettavasti ole ollut kokoajan muissa projekteissa....

Swiwsco boys

Ensimmäinen viikko St.Josephin sairaalassa on ollut jotenkin hyvin hämmentävä kokemus. Kaikki on vaan niin erilaista, mihin on Suomessa tottunut. Ensinnäkin, kun sairaalaan menee sisälle, sisään on päästämässä vartija. Sairaalan sisäpihalla käppäilee vapaanaa kanoja ja kukkoja, niitä ei kovin usein Suomen sairaaloissa näe :D St.Josephin sairaala ei ole kovin iso. Tämän viikon olen ollut synnytysosastolla. Samalla osastolla on lapsivuodeosasto, synnyttämättömien osasto sekä kolmipaikkainen synnytyshuone. Ensimmäisenä päivänä osasto oli aivan täynnä, siellä ne naiset pötkötteli vauvoineen parikin naista samassa sängyssä. Huoneet ovat melko ahtaita, ja erittäin kuumia! Hygieniataso sairaalassa on juuri sellaista, mitä jokainen voi vain kuvitella, jos kertakaikkiaan ei ole varaa panostaa siihen. Välineitä on erittäin huonosti tai niitä on todella vähän, mm.hanskoja saatetaan käyttää uudelleen, imukatetrit pestään ja käytetään myöskin uudelleen.  Joitakin hoitotarvikkeita on saatu lahjoituksina, mutta niistä ei juurikaan ole hyötyä, koska niitä ei osata käyttää, bongasin esimerkiksi kaksi keskoskaappia, mutta osaston sairaanhoitaja kertoi, että ei niitä usein käytetä, koska monikaan ei osaa käyttää niitä.
Tämä viikko on mennyt kyllä aika pitkältä katsellessa sivusta, miten synnäri meininki toimii täällä Tansaniassa. Ei oo kovin ollut sellainen fiilis, että olisin ollut hyödyksi, koska itsellänihän ei oo tuota kokemusta hirveesti esimerkiksi noista synnytysten hoidoista :D Olen ollut lääkärinkierroilla mukana, ottanut lämpöjä vauvoista, katsellut sivusta synnytyksiä, ja tänään olin sitten jopa "avustavakätilö", sitä en vaan tiedä oliko musta sitten oikeesti apua... :D Ensi viikolla menen sitten katselmaan lastenosaston meininkiä. (Jonna)

St. Joseph hospital

Khuba Nursery School on pieni, paikallinen koulu. Lapsia koulussa on tällä viikolla ollut vähän (enintään 20), sillä lukukausi on vasta aluillaan. Ensi viikolla on kuitenkin odotettavissa noin 40-60 lapsen saapuvan kouluun. Olen päässyt olemaan kahden eri luokan mukana, toisella luokalla on 3-7 vuotiaita lapsia ja toisella 9-11 vuotiaita. Pienempien kanssa opetellaan vasta aakkosia, numeroita, helppoja sanoja ja kaikki opettaminen luonnollisesti tapahtuu leikin ja laulun avulla. Vanhempien lasten kanssa olen käynyt läpi englannin opiskelua, helppoja kielioppiasioita. Alku koulussa oli todella turhauttavaa, kun ei ollut mitään havaintoa mitä asioita pitäisi käydä läpi ja kuinka opettaminen täällä tapahtuu. Viikon aikana on kuitenkin hieman päässyt sisälle miten asiat paikallisessa koulussa toimii. Ja kaikki tapahtuu oikeastaan täysin päinvastoin kuin Suomessa! Esimerkiksi lapsia saa kurittaa kovemmallakin kädellä, jos oppi ei mene perillä on ihan ok käydä vähän läpsäisemässä takaraivolle tai mikäli kouluun tuodaan jotain luvatonta mukana, kuten itsetehty ritsa, siitä voi saada selkäänsä luokan edessä. Näitä asioita en mitenkään pysty hyväksymään, mutta muuta vaihtoehtoa ei ole kuin ummistaa silmät näissä tilanteissa ja toivoa että niitä ei paljon tarvitsisi nähdä. Toiset opettajat on ottanut mut hirveen hyvin vastaan ja ovat innoissaan saadessaan vapaaehtoisia mukaan tunneille ja lapset ovat aivan ihania, niin innoissaan opiskelusta ja minun saapuessa paikalla he huutavat kuorossa; teacher Susanna, teacher Susanna :) (Suski)

Khuba Nursery School

Viikonloppuna lähdetään sitten ensimmäiselle retkelle Kilimanjaron juurelle, samalla käydään myös vesiputouksilla. Ensi viikolla tiedossa safari, ja sitä ootetaan ihan hirveen kovasti!! Ensi viikko voi tuntua pitkältä kun on jotain mitä odottaa niin paljon!!!