Päivät yksi ja kaksi

Matka Tansaniaan oli PITKÄ, mutta ainakin tähän asti kaikki on ollut sen arvoista! Lento Frankfurtista lähti noin tunnin myöhässä, jonkinlaisten lukko-ongelmien takia, mutta ilmaan päästiin ja jopa perille asti J . Vastassa oli todella lämmin ilmamassa, mutta myö nautittiin siitä täysin rinnoin. Mikäs sen mukavampaa kun päästä pakkasia pakoon siihen toiseen lämpötilojen ääripäähän… Ensimmäinen päivä meni lähinnä haahuillessa Moshin vapaaehtoisten taloa ympäri, pieni opastettu kierros tiloista saatiin ja pikainen henkilökunnan esittely, mutta siinä kaikki. Toisaalta oli oikein kiva, ettei oltu mitään ohjelmaa suunniteltu saapumispäivälle, vaan sai kaikessa rauhassa nukkua matkaväsymystä pois, jotta seuraavan päivän orientaatiossa oli sitten skarppina tuhansien kysymysten kanssa.

 

koti

 

pilvien peitossa Kilimanjaro

 

kotikatu

Seuraavana päivänä päästiinkin sitten vähän perille siitä, mitä täällä oikein tullaan tekemään. Hieno tunne viimeinkin osata vastata kaikkien kysymyksiin, miksi tulitte ja mitä tekemään. Maanantaina sitten alkaa vapaaehtoistyö, Suski menee esikouluun ja Jonna menee läheiseen sairaalaan. Molemmat näistä on aamupäivän kestäviä projekteja, joten joinakin viikkoina iltapäiviksi aiotaan suunnata orpokoteihinkin. Maanantaina aloitetaan myös swahilinkielen kurssi, aloitellaan viikon intensiivikurssilla. Katellaan viikon jälkeen, tekeekö mieli vielä jatkaa toinen viikko perään ;).

Toisen päivän ohjelmassa oli myös tutustuminen Moshin kaupunkiin. Vapaaehtoistalo on pienen kävelymatkan päässä kaupungista, joten yksin sinne ei ihan heti olisi osannutkaan mennä. Samalla reissulla käytiin myös hankkimassa paikalliset prepaid-liittymät ja tulipa samalla kohdattua ensimmäinen “vastoinkäyminenkin”. Ilmeisesti liittymien ostaminen oli liian jännittävä tilanne Suskille ja aivan loppumetreillä jalathan siltä lähti alta. No siinä otettiin sitten pieni lepotauko ja oli oiva hetki käydä lounaalla, jotta verensokerit saatiin vähän paremmalle tolalle. Onneks on Jonna sairaanhoitajana mukana, niin selvitään myös vähän näistä vaativimmistakin tilanteista ;).

Tämä Moshin kaupunki, jossa siis vietämme tämän ensimmäisen kuukauden, sijaitsee aivan Kilimanjaron juurella. Vapaaehtoistalon parvekkeelta voi nähdä tuon vuoren, ja kyllä se on kommee. Moshissa asukkaita on 145 000. Moshin keskustassa vallitsee ns. aito afrikkalainen tunnelma eli juuri sellainen meininki mitä monet kuvittelevat, kun kuulevat sanan “Afrikka”. Hulinaa ja huisketta riittää. Talolta keskustaan kävellessä näkee myös paikallisten asumisoloja, eli hökkelitaloja, jotka ovat hyvin kaukana siitä mihin me ollaan totuttu. Pihoilla käppäilee vapaana kanoja, kukkoja ja vuohia. Lapset leikkivät iloisena pihalla, ja naiset pesevät ämpäreissä vaatteita ja laittavat ruokaa nuotiolla.

Hyvää huolta meistä on täällä ainakin näiden muutaman päivän aikana pidetty! Kaikkialla kulkee mukana opas, jos halutaan ostaa jotain, hän käy tekemässä ostokset, jotta vältytään “valkonaamalisältä”, koko ajan muutenkin joku kysymässä miten menee, tarvitaanko jotakin, onko kaikki ok jne. Hieman vaikea tottua tähän ylenpalttiseen ystävällisyyteen ja avuliaisuuteen, mutta eiköhän senkin asian kanssa opita elämään J